My Coffee & My Bar - Mikkeli

ÖHÖHÖHÖHÖ!!! ÖHÖHÖHÖHÖHÖHÖHÖÖÖÖ!!!! -ilmaisulla saattaa näin tekstin muodossa hieman kuvailla sitä äänimaailmaa, joka Mikkelin My Coffee & My Barissa perjantaina iltakymmeneltä vallitsee. Paltsut on pidetty, kokoukset kokoustettu, kravattia löysätty ja vapaalle vaihdettu, minkä saattaa sivullinenkin kuulla. Mutta toisaalta on ilo nähdä, että myös mikkeliläinen toimistoväki osaa tarvittaessa irroitella reippaammalla äänellä!

Eräällä setämiehellä irroittelu on mennyt hieman liiankin pitkälle ja juoma lattialle, joten baariminna taluttaa setämiehen määrätietoisesti ulos. Joskin voisi arvella, että tämän setämiehen viimeisin paltsu lienee pidetty lähinnä sosiaalitoimiston tuulikaapissa. Muuten asiakaskunta on hyvin asiallisen oloista, niitä ihmisiä, jotka päivittäin laittavat suomenmaan rattaat pyörimään näyttöpäätteidensä ääreltä. Tunnelma tiivistyy paikan päällä kännykällä naputtelemaani viestiin: "My Bar My Coffee Mikkelissä. Tunnelma: konservatiivinen, keski-ikäinen, kovaan ääneen naurava, jääkiekkoa sivusilmällä katsova."

Mutta on todettava, että Mikkelissä on tällaiselle kahvila-baarille mielestäni tilausta. MyToasteja ja muuta kahvilasyötävää saa nähdäkseni iltamyöhään, kun aiemmin on ollut tyytyminen lähinnä Suomi-Grillin tai kebabpizzerioiden tarjontaan. Jos haluaa elää terveellisesti, voinee täällä oluiden välissä haukata MySalaatin. Täällä voi ajatella mukavasti käväisevänsä yhdellä tai haukkaamassa syötävää vaikka junaa odotellessa, päiväsaikaan voi istahtaa kadun puolella myös terassilla.

Hankalan nimen omaava kahvila-baari on varsin uusi tulokas Mikkelissä, aiemmin paikalla sijaitsi perinteikkään hotelli Nuijamiehen aulabaari, joka sulkeutui kaiketi vuoden 2007 alkupuolella Forumin korttelin rakennustöiden tieltä. Hotellin tilalle remontoitiin Anttilan tavaratalo ja toimistotiloja.

Mikkeli keskustassa, torin paikallisbussipysäkkien puoleisella laidalla (osoite: Porrassalmenkatu 21) sijaitseva My Coffee & My Bar palvelee aamuyhdeksästä yökahteen saakka joka päivä. Ravitsemusliikkeeseen voi halutessaan pirauttaa valitsemalla numeron 0440-212 661.

Midway's - Tampere

Ulkomaanuutisissa puhutaan globaalista ruokakriisistä: ruuan hinta nousee, ihmiset köyhissä maissa mellakoivat ruuan kallistumisen takia. Onneksi Hyvinvointi-Suomessa voi huokaista helpotuksesta, meillä täällä pohjoisen lintukodossa kaikki on hyvin. Vai onko?

Tuntikausia Tampereen katuja tallatessaan ihminen helposti nälkiintyy. Mutta tokihan mellakointiin ei ole siltikään tarvetta, koska pizza on edelleen halpaa. Vai? Globaali ruokakriisi iskee kuitenkin silmille Tampereen Aleksanterinkadulla, halvoista pitsoistaan tunnetun Midway'sin ovella: aiemmat neljän euron pitsat ovat menneisyyttä, nyt halvimmastakin lätystä on pulitettava vitonen. 20 prosentin hinnannousu on melkoinen. Jos pitsat kallistuvat edelleen tuolla vuosivauhdilla, on kohta alettava kansanedustajaksi jos mielii oman palkkakehityksensä pysyvän vauhdissa mukana.

Lauantain alkuillasta Midway'sissä on paikalla vain henkilökuntaa, ja minä. Kun vieraalla paikkakunnalla menee tyhjään ravintolaan, hiipii mieleen aina epäilyksiä: mitähän, jos tämä onkin avattu terveystarkastajien jäljiltä vasta muutamaa päivää aiemmin, enkä itse vain satu turistina tietämään asiasta? Mieli kuitenkin rauhoittuu, kun näkee kymmenien pitsojen lähtevän kotiinkuljetettaviksi.

Viidellä eurolla voi iltakahdeksaan asti valita listalta minkä tahansa normaalipitsan, vaikkapa kinkkua ja ananasta sisältävän Paradiksen. Sampo Pankin Visa Electron ei kelpaa maksuvälineeksi, mutta onneksi taskussani on juuri tällaisia tilanteita odottamassa toisenkin pankin muoviraha. Pian pöytään saapuu jo perinteinen, miellyttävän kookas nälänkarkottaja. Kinkku on varsin pientä silppua, mutta kun sen syö, ei tätä asiaa enää huomaa. Juustoa voisi olla runsaamminkin.

Aleksanterinkatu 22:ssa, hieman Hämeenkadulta pohjoiseen sijaitseva Midway's toimittaa myös kotiin, ja on ainakin viikonloppuöisin myöhään auki. Puhelinyhteys: 041 4330250. Kebabiakin paikasta saa. Yritän katsoa ensi kerralla tarkemmat aukiolajat, netistä en sellaisia onnistunut löytämään.

Amarillo - Joensuu

Joensuulainen ilmasto pyrkii iholle heti junasta ulos astuessa, kevät ja lämpenevä ilmasto ovat täällä susirajalla pimeänä maaliskuisena iltana vain kaukaisissa ajatuksissa. Nyt jos koskaan sitä ihminen toivoo, että olisi kerrankin laittanut jalkaansa pitkät kalsarit.

Onneksi viheliäiseltä kylmyydeltä voi suojautua siirtymällä ravitsemusliikkeeseen. Ensimmäisenä matkan varrelle osuu Pohjois-Karjalan Osuuskaupan ravintolakeskittymä, josta löytyvät paikallinen yökerho Bepop alakerrasta, Public Corner katutasolta ja Amarillo ylemmästä kerroksesta. Jo iltayhdeksältä perjantaina niin Bepop kuin Public Cornerkin ovat ovimiehen mukaan niin täynnä, ettei niihin nyt oteta uusia asiakkaita. Innokkaita juopottelijoita nämä joensuulaiset nähtävästi.

Amarillossa kuitenkin on tilaa, eikä tarvitse pulittaa narikka- eikä sisäänpääsymaksujakaan. Itse ravintola on jakautunut erillisiin ruoka- ja baaripuoliin, eikä alakerran ruuhkasta ole tietoakaan vaan lähes kaikki paikat ovat tyhjillään. Lonkerosta saa pulittaa 4,80 euroa, baarin täti kaataa juomaan viinaa päälle. Puiset, woodoohenkiset pääveistokset koristavat seiniä. Kysäisen baariminnalta eri siiderivaihtoehtoja. "Omena vai päärynä", kysyy hän takaisin kertomatta tarkemmin vaikkapa taustalla mainostetusta Crowmoorista. Päärynäsiideri kustantaa yhtä paljon kuin lonkerokin.

Myöhemmin puolityhjässä ravintolassa vaeltava, yksinäinen keski-ikäinen mies istuutuu sohvakeskittymäämme. Mies ei tervehdi, mutta tovin hiljaa istuttuaan ilmoittaa nyt soivan kappaleen olevan Metallicaa. Emme osaa oikein kommentoida asiaa, ja pian hän vaihtaa keskustelunaihetta Euroviisujen pitoajankohtaan ja Lordiin. Hämmennykseltäni en keksi Euroviisuistakaan nyt mitään sanottavaa, olenhan ravintolaillan tiimellyksessä muutenkin suunnannut ajatukseni Amarillon tunnelman ja kuntauudistuksen pohdiskeluun. Ravintola-kansalaisjournalisti alkaa jo mielessään kehitellä tapauksesta mahdollista maakuntalehden salaliittoa, jolla lehti yrittää hankaloittaa alueensa ravitsemusliikkeiden arvioimista. Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan ole kyse, koska setä vaihtaa pian viereiseen pöytään ja yrittää viritellä keskustelua kahden pari-kolmekymppisen naisihmisen kanssa. Naiset poistuvat paikalta juomat juotuaan.

Amarillon musiikkilinja vaikuttaa melko linjattomalta, mainstreamilta. Parituntisen aikana ehtii kuulla niin Metallicaa (Enter Sandman), Maija Vilkkumaata (Kristiina), Katri Ylanderia kuin Bill Haleytakin (See You Later, Alligator). Jos nyt ei sävähdydä, niin eipä ärsytäkään. Samaa voi sanoa koko Amarillosta, muutaman täällä mukavasti ottaa, mutta mistään kovin sävähdyttävästä kokemuksesta on turha puhua. Ellei sitten pidä omalaatuisen oloista, kutsumatta pöytään höpöttämään saapuvaa setää sävähdyttävänä. Itse en pidä.

Kustaa Vaasa - Sörnäinen

Kustaa Vaasa jää ohikulkijan mieleen helposti yhtenä niistä baareista, joissa elämää nähneet, vanhemmat mieshenkilöt viihtyvät, nähden lisää elämää halvan tuopin äärellä. Saattaa luulla, ettei elämää vähemmän nähneen, työssäkäyvän kansalaisen kannata mennä tänne kuvioita sotkemaan. Näin minäkin luulin, mutta kuinka väärässä sitä taas kerran voikaan olla.

Perjantai-iltana yhdeltätoista Kustaa Vaasassa tunnelma on viihtyisän hilpeä ja asiakkaat enimmäksen (skeittilaudalla) menevän näköisiä nuoria. Jos on poika ja haluaa maastoutua huomaamattomasti joukkoon, kannattaa päähän laittaa hieman tavallista pitempi tukka ja ylle Control-merkkisiä vaatteita. Täsmäävät muuten usein tämän blogin kirjoittajaankin, joten olo Kustaa Vaasassa on kotoisa. Täälläkin on luonnollisesti ruuhkaista, mutta tunnelma on mukava ja tuolia etsiessään voi ottaa huomaamatta kontaktia muiden asiakkaiden kanssa.

Tupakoimaan joutuu ulkosalle, mutta lievennetysti: tupakointitila on aidattu baarin edustalla olevaan talon syvennykseen ja sateellakin saa tuprutella kastumatta. Juotavaa saa tavanomaisen edukkaasti, joskin itse jaksoin tällä kertaa nauttia vain sen yhden.

Kustaa Vaasasta jää miellyttävä tuntuma, voin suositella tätä ainakin elämään rennosti suhtautuvalle, nuoremmalle väelle. Ja miksei vanhemmallekin.


Ravintola Kustaa Vaasa
Vaasankatu 10, 00500 Helsinki
Avoinna ma-pe 16-02, la-su 11-02.
Kotisivu löytyy nykyaikaisen nuorekkaasti Myspace.com-palvelusta, jossa ravintola näyttää keränneen sankan ystäväjoukonkin.

Naapurikortteleissa: Pub Heinähattu (12-2007) ja Lepakkomies (02-2008)

Lepakkomies - Sörnäinen

Piritorina tunnetun Vaasanaukion kulmalla Helsingin Sörnäisissä sijaitsee Lepakkomies-niminen ravitsemusliike. Näillä nurkilla baarin valinnassa on yleensä kaksi vaihtoehtoa: halpa olut ja kenties hivenen epäsivistyneen oloinen, elämää nähnyt asiakaskunta, tai kallis olut ja, no, asiakaskunnan ajatuksista ei tällaisissakaan paikoissa koskaan oikein tiedä.

Perjantai-iltana kymmeneltä Lepakkomiehen ovella on jopa hienoista ruuhkaa. Narikka kustantaa euron tai kaksi. Olut on halpaa, 2,50 eurolla saa tuopillisen kellonajasta riippumatta, lonkerosta saa pulittaa 4,40 euroa. Kaksihenkinen seurueemme joutuu nauttimaan juotavansa seisaaltaan, istumaan ei sovi. Pöydät ovat enimmäkseen isoja looseja, joiden valtaamiseen sopii iso seurue. Alakerrassa soitetaan hc-punk -henkistä musiikkia. Bändejä tai musiikkiaan on tuskin kovinkaan moni kuullut tai kuunnellut. Ehkä ne siksi huutaa niin kovaa, toivovat, että joku kuulisi. Me emme tällä kertaa kuitenkaan kuule, alakerrassa vaaditaan vielä kolmea lisäeuroa punkin makuun pääsemiseksi vaikka punk-elämyksen pitäisi ovella olleen mainoksen mukaan sisältyä narikan hintaan. Eiköhän huutamista saa vielä ilmaiseksikin joskus kuulla.

Lepakkomiehen WC-tilat aiheuttavat keskustelua: miesten puolelle opastetaan "Lepakkomiehet"-tekstillä, jolloin tietysti myös naisten vastaavassa ovessa kuuluisi lukea "Lepakkonaiset". Mutta eipä lue, vaan ovessa sanotaan jotain tylsää ja tavallista, joka ei baari-illan tiimellyksessä edes jää bloggaajan mieleen.

Seisaaltaan juopottelu vie ravintolakävijältä liiaksi energiaa, joten poistumme ensimmäisten jälkeen. Ehkä istumapaikalla olisi voinut toisetkin ottaa: asiakaskunta on enimmäkseen nuorta, tunnelma rennohko. Kyllä tänne Punavuoresta tai Ruoholahdestakin uskaltaa tulla, joskaan maksaneeko vaivaa jos olutta lähempääkin saa.


Virallinen informaatio:
Ravintola Lepakkomies, Helsinginkatu 1, 00500 Helsinki
Avoinna ma-su 12-02. Kotisivut.

Naapurustossa: Ravintola Kustaa Vaasa (02-2008)

La Vida - Lahti

Lahdessa olen käynyt ravintolassa muistaakseni vain kerran, ja silloin La Vidassa. Tämän elokuussa 2006 tapahtuneen visiitin jälkeen La Vidakin on lakkautettu, tarkempaa ajankohtaa en saanut selville. La Vida sijaitsi torin läheisyydessä osoitteessa Vapaudenkatu 16.

Perjantain alkuillasta La Vidassa oli varsin hiljaista, juotavaa sai sopuhintaan. Muu asiakaskunta oli kirjavahkoa, enimmäkseen melko nuorekasta. WC-tiloissa pistivät silmiin hyvin omintakeiset putkitoviritelmät ja lattialla lojuvat puulastut.

Ilta päättyi varhain, koska oli syytä kiiruhtaa klo 23.00 lähtevään Lahti-Helsinki -pikavuoroon. Pysäkki oli näppärästi juuri ravintolan ulkopuolella. Mutta aikaisen lähdön vuoksi La Vidan tunnelma jäi myöhemmän illan osalta selviämättä. Nähtävästi ikuisiksi ajoiksi.

Kattoa, pöytää ja hihaa La Vidassa elokuussa 2006.