29.10.2014

Klub Vittula, Budapest

#budapest #club #vittula #bar #unkari #alcohol

Niin se aika vain juoksee kuin peura auton ajovaloissa, tai kuin heppa karhun kuono takapuolessa huohottaen. Sitä ehtii tässä vuosien vieriessä keksiä hetkittäin jonkinasteisen elämän tarkoituksen, unohtaa sen, hermostua jatkuvaan eksistentiaalisesta kriisistä valittamiseensa ja hermostua siihen, kun töissä menee kaikki aika eikä ehdi vain valittaa kaikille ainutlaatuisesta eksistentiaalisesta kriisistään.

Onneksi on lähteminen, tuo länsimaisen ihmisen pakokeino, joka muuttaa kaiken yhdeksi suureksi Eedenin puutarhaksi.

Soisen ilman haju tulvahtaa nenään, kun Ryanairin lentokarja on hetken ulkoilmassa koneen, lentokenttäbussin ja terminaalirakennuksen välillä. Kello lähenee puoltayötä ja lennolla nautittu olut on jo melkein muisto vain. Taksi kaahaa pimeässä kohti tyhjää majoitushuoneistoa.

Olen taas vuoden vanhempi. Tämänikäiset nuoriso suodattaa jo Tinderissä näkymättömiin ettei kalma haiskahda nenään ikävästi. Voiko tästä tulla mitään?

Klub Vittulan edustalla on tungosta, tuo suomen sukulaiskieli unkari raikaa ja tupakkaa kuluu. Sisällä haisee samalta kuin ennenkin: homeelta. Strongbow maksaa yhtä vähän kuin ennenkin, 450 forinttia eli noin puolitoista euroa. Paikallista, jopa näin ei-olutihmisen mielestä (tai ehkä juuri siksi) kelvollista bisseä saa tuopillisen noin eurolla.

Tässä baarissa olen käynyt ulkomailla kaikkein eniten, nyt kolmesti. Kahdella ensimmäisellä kerralla join Stronbow'n loppuun koko paikasta. Voin kertoa saavuttaneeni asioita elämässäni.

Tällä kertaa pöydässä on siiderin lisäksi olutta, kirkkaita ja muutama suomalainen, joilla on vaihto-opiskelun kautta yhteys tähän paikkaan. Asiakaskunta on nuorehkoa, hieman hipsteriä tai vaihtoehtoväkeä. Vastaavalle suomalaiselle kävijälle Vittulaa voi suositella. Tunnelmaa voi kuvailla rennoksi ja sopivassa määrin undergroundiksi. Hyvässä seurassa täällä unohtaa mukavasti eksistentiaalisen kriisin, niin nyt kuin kaksi vuotta sittenkin.

Ovella valotaulu toivottaa näkemiin

Klub Vittula, Kertész utca 4, Budapest, Hungary 1073. Auki ma-ti 18-02 ja ke-la 18-04, varmaan myös hieman kauemmin jos asiakkaita riittää.

8.2.2010

Ravintola Doris - Tampere

- Ja otetaanpas se ajokortti sieltä muovitaskusta sitten.
- No setä kyllä ottaa!
- Joo. Kiitos.

Tiistai-iltana Tampereen Aleksanterinkadulla sijaitsevan Doriksen ovelle muodostuu hetkeksi jono. Tosin vain hetkeksi, ja vain yksittäisestä seurueesta. Kunhan juoruilun ohella on kaiveltu taskusta narikkaan pari euroa ja saatu talvivaatteet pois niskasta, on eteisessä varmaan taas hiljaisempaa.

Eteisen seuraamista kiinnostavampaa on kuitenkin luonnollisesti luovia tiskille, alkoholitarjonnan äärelle. Synkkiin talven tiistai-iltoihin iloa tuokin juuri Doriksen tiski, josta juomia saa edukkaasti. Kuiva omenasiideri kustantaa 2,5 euroa, kuten moni muukin tuote valikoimassa. Lonkero valitettavasti ei kuulu näihin edullisemman osaston tuotteisiin.

Juomaostosten jälkeen voi mukavasti keskittyä ravintolakäyntien ydinosaamisalueeseen, eli muiden ihmisten kanssa jaarittelemiseen, sikäli kun jotain jaariteltavaa keksii. Jaarittelun kannalta Doris, tai tuttavallisemmin Dorka, on sopiva paikka, koska musiikki ei tanssilattian ulkopuolella pauha kovaäänisesti. Musiikki on usein myös miellyttävää, hieman indie-tyyppistä, ei liikaa suosituimpia listahittejä.

Ensimmäistä kertaa kävin Doriksessa elokuussa 2009. Tapasin illan aikana ensimmäistä kertaa tulevia opiskelutovereita samalla, kun iltapäivästä olin käynyt etsimässä Tampereelta asuntoa. Kun ennen kolmea lähdin Doriksesta kohti linja-autoasemaa ja Helsinkiin vievää yöbussia, jäi ravintolaan soimaan Joy Divisionin Love Will Tear Us Apart. Se tuntui sopivalta kappaleelta jättää taakseen tulevat tuttavansa. Ja silloinkin oli muuten tiistai.

Doriksen yhteystiedot löytyvät päteviltä verkkosivuiltaan, joissa myös luvataan ettei pakkeja tule. Pääsääntöisesti Doris palvelee tiistaista sunnuntaihin kello 22/23-04.

18.11.2009

Hanhenpoika - Lahti

Lähijuna nytkähtää liikkeelle Helsingin asemalta. Viereen pakkautuu rouvia ostostensa kanssa, on lähdetty oikein shoppailemaan lauantai-iltapäiväksi koko perheen kanssa. Paitsi lapset on jätetty pois, kuitenkin kitisevät vain. Ja mies, kuitenkin valittaisi vain, miten menee paljon taas rahaa. Uusi kannettava tietokonekin hankittu, kotona voi sitten käydä lukemassa internetistä juttuja ja päivitellä, että voi sentään mitkä kaikki typerykset sitä tuonnekin kirjoittelee tyhmiä juttuja, voi että. Saavumme Tikkurilaan.

Z-juna lipuu Tikkurilan asemalle, täytenä. Lisää ostelijoita. Istumaan sentään mahtuu ja voi perehtyä tutkivaa journalismia käsittelevään kirjaan ja erilaisiin haastattelutekniikoihin. Ostelijat hupenevat matkalla, Mäntsälästä kyytiin nousee jo miehiä kaljatölkit kourassa. "Onpas sitä tyttö nättinä, heh heh, örgh, heh heh!"

Saavumme Lahteen, minuutin etuajassa. Tovin odottelun ja jälleennäkemisen jälkeen on aika suunnistaa ravintolaan. Tutut ja turvalliset meiningit pitävät tunnetusti ihmisen tiellä elämässään, joten astumme pian Hanhenpoikaan. Vajaa vuosi sitten olen juonut täällä glögiä, muun muassa, ja yrittänyt verkostoitua tehokkaasti muiden silloisten journalismin opiskelijoiden kanssa. Nyt glögiä ei näy vielä listoilla, eikä kyllä olisi oikein glögimäinen olokaan. Lonkero sopii hyvin tähän tilanteeseen.

Lauantain alkuillan tunnelma Hanhenpojassa on ihastuttavan seesteinen, rauhallinen. Jos haluaisi olla nykyaikainen, tehokas multitaskaaja, voisi täällä pelata myös biljardia ryypiskelyn ohessa. Tai sitten voi keskittyä olennaiseen, lonkeroonsa ja kuulumisten jaaritteluun. "Lopultakin löysin tällaisen kivan violetin t-paidan, eiks olekin kiva!"

Lonkeron perään voi mukavasti juoda vielä toisen, aika keskihintaisia ovat. Kaljaa saisi halvalla. Hanhenpoika sisältää ison tupakointitilan, mikä on myös mukavan keskeisellä paikalla. Kun Lahteen asti on reissannut, tekee mieli tutustua muidenkin ravintoloiden tunnelmaan, vaikka täälläkin viihtyisi mukavasti tunnin jos toisenkin.

Hanhenpoika palvelee Lahdessa osoitteessa Rautatienkatu 7, Salpausselän harjulla, rautatieaseman ja kaupungintalon läheisyydessä, ilmeisesti päivittäin kello 09-02.

19.6.2008

My Coffee & My Bar - Mikkeli

ÖHÖHÖHÖHÖ!!! ÖHÖHÖHÖHÖHÖHÖHÖÖÖÖ!!!! -ilmaisulla saattaa näin tekstin muodossa hieman kuvailla sitä äänimaailmaa, joka Mikkelin My Coffee & My Barissa perjantaina iltakymmeneltä vallitsee. Paltsut on pidetty, kokoukset kokoustettu, kravattia löysätty ja vapaalle vaihdettu, minkä saattaa sivullinenkin kuulla. Mutta toisaalta on ilo nähdä, että myös mikkeliläinen toimistoväki osaa tarvittaessa irroitella reippaammalla äänellä!

Eräällä setämiehellä irroittelu on mennyt hieman liiankin pitkälle ja juoma lattialle, joten baariminna taluttaa setämiehen määrätietoisesti ulos. Joskin voisi arvella, että tämän setämiehen viimeisin paltsu lienee pidetty lähinnä sosiaalitoimiston tuulikaapissa. Muuten asiakaskunta on hyvin asiallisen oloista, niitä ihmisiä, jotka päivittäin laittavat suomenmaan rattaat pyörimään näyttöpäätteidensä ääreltä. Tunnelma tiivistyy paikan päällä kännykällä naputtelemaani viestiin: "My Bar My Coffee Mikkelissä. Tunnelma: konservatiivinen, keski-ikäinen, kovaan ääneen naurava, jääkiekkoa sivusilmällä katsova."

Mutta on todettava, että Mikkelissä on tällaiselle kahvila-baarille mielestäni tilausta. MyToasteja ja muuta kahvilasyötävää saa nähdäkseni iltamyöhään, kun aiemmin on ollut tyytyminen lähinnä Suomi-Grillin tai kebabpizzerioiden tarjontaan. Jos haluaa elää terveellisesti, voinee täällä oluiden välissä haukata MySalaatin. Täällä voi ajatella mukavasti käväisevänsä yhdellä tai haukkaamassa syötävää vaikka junaa odotellessa, päiväsaikaan voi istahtaa kadun puolella myös terassilla.

Hankalan nimen omaava kahvila-baari on varsin uusi tulokas Mikkelissä, aiemmin paikalla sijaitsi perinteikkään hotelli Nuijamiehen aulabaari, joka sulkeutui kaiketi vuoden 2007 alkupuolella Forumin korttelin rakennustöiden tieltä. Hotellin tilalle remontoitiin Anttilan tavaratalo ja toimistotiloja.

Mikkeli keskustassa, torin paikallisbussipysäkkien puoleisella laidalla (osoite: Porrassalmenkatu 21) sijaitseva My Coffee & My Bar palvelee aamuyhdeksästä yökahteen saakka joka päivä. Ravitsemusliikkeeseen voi halutessaan pirauttaa valitsemalla numeron 0440-212 661.

12.5.2008

Midway's - Tampere

Ulkomaanuutisissa puhutaan globaalista ruokakriisistä: ruuan hinta nousee, ihmiset köyhissä maissa mellakoivat ruuan kallistumisen takia. Onneksi Hyvinvointi-Suomessa voi huokaista helpotuksesta, meillä täällä pohjoisen lintukodossa kaikki on hyvin. Vai onko?

Tuntikausia Tampereen katuja tallatessaan ihminen helposti nälkiintyy. Mutta tokihan mellakointiin ei ole siltikään tarvetta, koska pizza on edelleen halpaa. Vai? Globaali ruokakriisi iskee kuitenkin silmille Tampereen Aleksanterinkadulla, halvoista pitsoistaan tunnetun Midway'sin ovella: aiemmat neljän euron pitsat ovat menneisyyttä, nyt halvimmastakin lätystä on pulitettava vitonen. 20 prosentin hinnannousu on melkoinen. Jos pitsat kallistuvat edelleen tuolla vuosivauhdilla, on kohta alettava kansanedustajaksi jos mielii oman palkkakehityksensä pysyvän vauhdissa mukana.

Lauantain alkuillasta Midway'sissä on paikalla vain henkilökuntaa, ja minä. Kun vieraalla paikkakunnalla menee tyhjään ravintolaan, hiipii mieleen aina epäilyksiä: mitähän, jos tämä onkin avattu terveystarkastajien jäljiltä vasta muutamaa päivää aiemmin, enkä itse vain satu turistina tietämään asiasta? Mieli kuitenkin rauhoittuu, kun näkee kymmenien pitsojen lähtevän kotiinkuljetettaviksi.

Viidellä eurolla voi iltakahdeksaan asti valita listalta minkä tahansa normaalipitsan, vaikkapa kinkkua ja ananasta sisältävän Paradiksen. Sampo Pankin Visa Electron ei kelpaa maksuvälineeksi, mutta onneksi taskussani on juuri tällaisia tilanteita odottamassa toisenkin pankin muoviraha. Pian pöytään saapuu jo perinteinen, miellyttävän kookas nälänkarkottaja. Kinkku on varsin pientä silppua, mutta kun sen syö, ei tätä asiaa enää huomaa. Juustoa voisi olla runsaamminkin.

Aleksanterinkatu 22:ssa, hieman Hämeenkadulta pohjoiseen sijaitseva Midway's toimittaa myös kotiin, ja on ainakin viikonloppuöisin myöhään auki. Puhelinyhteys: 041 4330250. Kebabiakin paikasta saa. Yritän katsoa ensi kerralla tarkemmat aukiolajat, netistä en sellaisia onnistunut löytämään.

16.3.2008

Amarillo - Joensuu

Joensuulainen ilmasto pyrkii iholle heti junasta ulos astuessa, kevät ja lämpenevä ilmasto ovat täällä susirajalla pimeänä maaliskuisena iltana vain kaukaisissa ajatuksissa. Nyt jos koskaan sitä ihminen toivoo, että olisi kerrankin laittanut jalkaansa pitkät kalsarit.

Onneksi viheliäiseltä kylmyydeltä voi suojautua siirtymällä ravitsemusliikkeeseen. Ensimmäisenä matkan varrelle osuu Pohjois-Karjalan Osuuskaupan ravintolakeskittymä, josta löytyvät paikallinen yökerho Bepop alakerrasta, Public Corner katutasolta ja Amarillo ylemmästä kerroksesta. Jo iltayhdeksältä perjantaina niin Bepop kuin Public Cornerkin ovat ovimiehen mukaan niin täynnä, ettei niihin nyt oteta uusia asiakkaita. Innokkaita juopottelijoita nämä joensuulaiset nähtävästi.

Amarillossa kuitenkin on tilaa, eikä tarvitse pulittaa narikka- eikä sisäänpääsymaksujakaan. Itse ravintola on jakautunut erillisiin ruoka- ja baaripuoliin, eikä alakerran ruuhkasta ole tietoakaan vaan lähes kaikki paikat ovat tyhjillään. Lonkerosta saa pulittaa 4,80 euroa. Puiset, woodoohenkiset pääveistokset koristavat seiniä. Kysäisen baariminnalta eri siiderivaihtoehtoja. "Omena vai päärynä", kysyy hän takaisin kertomatta tarkemmin vaikkapa taustalla mainostetusta Crowmoorista. Päärynäsiideri kustantaa yhtä paljon kuin lonkerokin.

Myöhemmin puolityhjässä ravintolassa vaeltava, yksinäinen keski-ikäinen mies istuutuu sohvakeskittymäämme. Mies ei tervehdi, mutta tovin hiljaa istuttuaan ilmoittaa nyt soivan kappaleen olevan Metallicaa. Emme osaa oikein kommentoida asiaa, ja pian hän vaihtaa keskustelunaihetta Euroviisujen pitoajankohtaan ja Lordiin. Hämmennykseltäni en keksi Euroviisuistakaan nyt mitään sanottavaa, olenhan ravintolaillan tiimellyksessä muutenkin suunnannut ajatukseni Amarillon tunnelman ja kuntauudistuksen pohdiskeluun. Ravintola-kansalaisjournalisti alkaa jo mielessään kehitellä tapauksesta mahdollista maakuntalehden salaliittoa, jolla lehti yrittää hankaloittaa alueensa ravitsemusliikkeiden arvioimista. Ilmeisesti tästä ei kuitenkaan ole kyse, koska setä vaihtaa pian viereiseen pöytään ja yrittää viritellä keskustelua kahden pari-kolmekymppisen naisihmisen kanssa. Naiset poistuvat paikalta juomat juotuaan.

Amarillon musiikkilinja vaikuttaa melko linjattomalta, mainstreamilta. Parituntisen aikana ehtii kuulla niin Metallicaa (Enter Sandman), Maija Vilkkumaata (Kristiina), Katri Ylanderia kuin Bill Haleytakin (See You Later, Alligator). Jos nyt ei sävähdydä, niin eipä ärsytäkään. Samaa voi sanoa koko Amarillosta, muutaman täällä mukavasti ottaa, mutta mistään kovin sävähdyttävästä kokemuksesta on turha puhua. Ellei sitten pidä omalaatuisen oloista, kutsumatta pöytään höpöttämään saapuvaa setää sävähdyttävänä. Itse en pidä.